Keittiössä huuhdon tabletit kurkustani merlotilla. Ymmärrän
Fieldingin huolen. Ihan oikeasti. Tiedän, että alkoholi aiheuttaa masennusta,
joten se ei sovi masennuspotilaalle. Ymmärrän sen kyllä. Olen jopa julkaissut
siitä artikkelin...Kuten Bernard Shaw sanoi, lainaan usein itseäni, se piristää
juttujani mukavasti. Kuten Shaw myös sanoi, alkoholi on puudutus, jonka avulla
kestämme elämän leikkausoperaation.Vanha kunnon Shaw.
Niin että älä viitsi, Julian. Eivät nämä mitään
antibiootteja ole. Sitä paitsi olen sekoillut lääkkeiden kanssa jo melkein
vuoden ja hienosti menee.
A.J.Finnin Nainen ikkunassa
(The Woman in the Window, Otava 2018, suomentanut Jaakko Kankaanpää) on
ehdottomasti vuoden nerokkain trilleri, uskallan kirjoittaa, vaikka eletäänkin
vasta helmikuuuta. Yrittäen olla spoilaamatta juonta paljastan lyhyesti:
tapahtuu järkyttävä liikkenneonnettomuus kun auto syöksyy ulos tieltä ja jää
roikkumaan kylmänä, lumisena yönä kallion kielekkeelle...
...tämän jälkeen kirjan naisesta, Annasta, tulee nainen ikkunassa.
Hänestä tulee myös oman asuntonsa, pienen näyttämön tähti, sillä
posttraumaattinen stressi aiheuttaa hänelle voimakkaan agorafobian, eikä hän
pysty poistumaan asunnostaan. Hänestä
tulee seuraaja, joka näkee ikkunastaan jotain mitä ei olisi saanut nähdä.
Hänestä tulee elokuva, joka on Takaikkuna, Kaasuvalo, Rosemaryn painajainen ja
Vertigo. Hän juo liikaa, mutta pitää nettivastaanottoa, jossa vastaa nimellä
’tohtorivastaa’ ihmisten ongelmiin. Hän on psykologi, joka ei voi auttaa
itseään. Hän napsii pillereitä kuin toiset ruokaa. Hän yhdistää ikkunasta
näkemiään asioita ja hänelle alkaa itselleen tapahtua vaarallisia asioita...Näyttämölle
tunkeutuu muitakin ulkomaailmasta ja yllättäen hän on pakotettu paitsi etsimään
turvaa, myös lähtemään hetkeksi ulos asunnostaan. Kaasuvalon tunnelma kuitenkin
vahvistuu ja Annan on vaikea tavoittaa uskottavuutta suhteessa muihin kertoessaan hädästään:
”Mutta se, mitä sinä ajattelet, ei ole totta”, hän sanoo
lumenpehmeällä äänelllä. ”Ja sinun täytyy päästää siitä irti.”
Huomaan nyökkääväni. Koska hän on oikeassa. Olen mennyt
liian pitkälle. Tämä ei voi jatkua näin, Alistair sanoi.
Yhä vaimeammin: ”Lääkärisi sanoi – hän sanoi, että ne
lääkkeet joita syöt voivat aiheuttaa aistiharhoja.”
Ja masennusta. Ja unettomuutta. Ja itsesyttymistä. Mutta
eivät he ole aistiharhoja. He ovat –”
Kirjan piinava psykologinen jännitys kasvaa sivu sivulta,
mutta kuten kaikki mielestäni hyvät kirjat, Nainen ikkunassa ottaa lukijansa
ensisivuilla. Lukija haluaa tietää kuka Anna oikeasti on? miten luotettava tai
epäluotettava hän on kertojana? kumman puolelle asetut, selvästi pulassa olevan
Annan vai niiden muiden?
Jos pidit Gillian Flynnin kirjasta Kiltti tyttö tai Clare
Mackintoshin Annoin sinun mennä, Nainen ikkunassa on juuri sinun kirjasi.
”Kaiken kruunaa väkevä, syksyisen New Yorkin noir-henkinen
tunnelma. Kirjan suorastaan näkee Hitchcockin elokuvana!”, toteaa houkuttavasti Antti
Kasper. Jo tämä lausuma saa minut antamaan kirjalle paljon tähtiä, sillä olen
noirin ja Hitchcockin lumoissa aina vaan...
On niin kauan siitä kun tunsin sateen ihollani. Tai tuulen...tuulen hyväilyn, olin vähällä sanoa, mutta sellaisesta kirjoitetaan markettien
rakkauslukemistoissa.
Mutta totta se on. Ja lumen, mutta lunta en tahdo tuntea
enää koskaan.
*****
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Kirjojen kuisketta Kirsin Book Club Susa/Järjellä ja tunteella Lukutuulia Kirjakaapin kummitus Donna mobilen kirjat
*****
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Kirjojen kuisketta Kirsin Book Club Susa/Järjellä ja tunteella Lukutuulia Kirjakaapin kummitus Donna mobilen kirjat
*****