torstai 30. maaliskuuta 2017

Mia Gahne: Parhaat kesäsalaatit


Ihan jo vesikielellä odotan kesäkeittiömme avautumista! Lumimies liimaantuu grilliin ja minun tehtäväkseni jää loihtia salaatti grilliherkulle. Pyöritän helposti paljon samoja, muutamia salaatteja eli perunasalaatti uusista perunoista, katkarapusalaatti, melonisalaatti, caprese ja vihersalaatti, johon tulee milloin mitäkin. Mikään ei nyt ollut tervetulleempaa kuin saada ruokakirja monipuolistamaan salaattitarjontaa. Löytää ihan uusia juttuja: Grillattua jäävuorisalaattia! kuin myös unohdettuja herkkuja, jotka ovat jääneet jonnekin lapsuuden kesiin:Minulla retiisit! Lisäksi vielä makeaa jälkkäriksi ja siitä se on tehty, täydellinen kesäruokailu.

Mia Gahnen Parhaat kesäsalaatit (Somriga sallader. Röror, grillat och annat gott, Minerva 2017, suomennos Anna Maija Luomi) tarjoaa vaihtelua paitsi salaatteihin myös ihania kastikeohjeita, juomavinkkejä ja houkuttavia jälkiruokia. Kirjan upeat valokuvat Stefan Wettainen. Kirjan koko juuri oikea ruokakirjahyllyyn, sivuja 159 ja ote on yhtä rennon hauska kuin on Mia itse kirjan viimeisessä kuvassa. Salaateista löytyvät vihreät salaatit, kalasalaaatit ja lihasalaatit. Lisäksi on vielä grillattua, muuta hyvää ja jälkkäriksi makeaa.


Tarjolla on mm. kuvassa näkyvää Provencen kukkakaalisalaattia ja savustettua kalaa. Kala vieläpä kampelaa, nam! Punajuurikvinoaa, lämminsavulohta ja fetaa, tillipaneroitua ahventa ja kantarellisalaattia,


wokattua kanasalaattia, kuva yllä, marinoitua paahtopaistisalaattia ja vaikkapa kirjan kannessa olevaa perunasalaattia parsan ja salsa verden kanssa. Olen itse aika innostunut hyödyntämään ylijääneet uudet perunat salaatiksi, joten tämä tulee kokeiluun ensimmäisenä. Mia toteaa:

Olisi melkein mahdotonta tehdä kesäsalaattikirja, jossa ei olisi perunasalaattia. Tämä on minun ihanan vihreä ja maukas versioni perunasalaatista. Salaatti maistuu taivaalliselta lampaankyljysten kanssa ja sopii hyvin myös savukalakesteihin.


Retiisi-kurkkusalaatti burratan kera toi mieleeni, miten paljon olen ennen pitänyt retiiseistä. Miten ne voi unohtaa! Tämä salaatti valmistuu kurkusta, reitiiseistä, valkosipulinkynsistä, burratasta tai mozzarellasta, lisänä ripaus sokeria ja suokaa, limetin mehu, oliiviöljyä, yrttejä maun mukaan ja ripaus sormisuolaa ja mustapippuria.


Yksi Mian omista lempisalaateista on tomaatti-vesimeloni-fetajuustosalaatti, joka sopii erityisesti grillatun pihvin lisukkeeksi.

4 annosta

4-6 isoa, kypsää tomaattia tai 19-15 pientä erilaista tomaattia
1 pieni tai 1/2 isoa vesimelonia
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
150 g fetajuustoa
2 salaattisipulia raastettuna
1 ruukku basilikaa
1 ruukku minttua
suolaa ja mustapippuria myllystä

Leikkaa tomaatit ja vesimeloni jokseenkin samankokoisiksi paloiksi. Pane palat kulhoon ja lisää hieman suolaa. Anna tekeytyä sillä aikaa, kun sekoitat muut ainekset. Vatkaa oliiviöljy ja etikka yhteen. Mausta suolalla ja pippurilla. Asettele tomaatti-vesimeloniseos suurelle vadille. Riko fetajuusto palasiksi salaattiin. Ripottele salaattisipuliraaste ja yrtit mukaan (säästä hieman yrttejä koristeluun). Kaada kastike salaattiin ja sekoita varovasti. Lisää pippuria ja koristele yrteillä.

Tuoretta, virkistävää ja kesää ihan satasella, toteaa Mia.


Raakariisiä, uppomuna, pekonia ja avokadoa on Mian yritys luoda sama aamiainen tai brunssi, jonka hän söi aamuisin Los Angelesissa suosikkihotellissaan Sunset Marquisissa.

Parhaat kesäsalaatit sisältää myös kastikkeita ja dippejä, kuten vaikka kirpeä borlottidippi, mahtava anjoviskastike, punajuuritzatsiki, savuhummus ja punajuuripikkelssi.


Jälkiruokia on tarjolla kuvan puolukkapiirakasta minitiramisuun. Dolcen äärellä on kiva todeta, että aina löytyy jotain uutta ja innoittavaa. Sitähän helposti urautuu etenkin keittiössä, mutta olen tietoisesti päättänyt tarjota myös kesäterassilla joka vuosi jotain uutta. Parhaat kesäsalaatit on ihan munoloinen kirja: iso kuvasivu, vastasivulla resepti, vähän tarinaa eli mistä reseptin idea tms. ja kivat mattapintaiset kuvat, rento fiilis. Huomasin myös, että ainesosat eivät olleet mitään rakettitiedettä eli ne ovat ymmärrettävät ja helposti saatavilla olevat.


En voi ikinä ohittaa omenajälkkäreitä, joten nyt nautimme vielä kanelilla ja calvadosilla maustettua lämmintä omenasalaattia!

4 annosta

3 isoa omenaa
2 isoa päärynää
2 rkl voita
1 tl jauhettua kanelia
0,5 tl jauhettua inkivääriä
2 tl silputtua rosmariinia
2 rkl calvadosia
1 rkl akaasiahunajaa

tarjoiluun:

jäätelöä

Kuori halutessasi hedelmät. Leikkaa hedelmät lohkoiksi. Sulata voi paistinpannulla keskilämmöllä. Lisää kaneli, inkivääri ja rosmariini. Pane hedelmälohkot pannulle ja kuullota niitä muutaman minuutin ajan. Lisää calvados ja anna sen haihtua. Ripottele päälle hunaja ja piasta, kunnes, hedelmät alkavat saada hieman väriä. Tarjoile hedelmäsalaatti kylmän vaniljajäätelön kanssa.

Ihana suvikirja mökille, veneeseen, omalle terassille, suvituliainen kenelle vain. Rakkaudesta rentoon kesäruokaan!

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Taidekirjat Leena Lumissa


Nyt vihdoinkin kokoan muutamat, mutta sitäkin rakkaammat blogiini tuomat taidekirjat yhteen. Maria Wiikin Ullakkokamarissa, 1889, saa olla taidekirjojen 'bannerikuvana'. Rakastan tämän kuvan keskittynyttä tunnelmaa.


Riitta Konttinen: Modernistipareja  (Otava 2010)


Riitta Konttinen: Naiset taiteen rajoilla Naistaiteilijat Suomessa 1800 -luvulla (Tammi 2010)


Riitta Konttinen: Fanny Churberg (Otava 2012)


Lea Bergström ja Sue Cedercreutz: Helene Schjerfbeck Malleja (WSOY 2012)


Riitta Konttinen: Taiteilijatoveruutta (Siltala 2014)


Riitta Konttinen: Elämänvirrassa Alvar ja Ragni Caven (Siltala 2015)


Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa (Siltala 2017)

No sine art - ei ilman taidetta!

rakkaudesta kuvataiteisiin
Leena Lumi

Teemakirjastot Leena Lumissa

tiistai 28. maaliskuuta 2017

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie...


On allain avaruus ja
tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma,
on hämärän tie.
On tähtiaika uus ja 
taivaansini määränpää,
kun portaisiin 
vain kevyt jälki jää.

- H.Blake - (suomennos T. Sammalkorpi)
kuva Tuure Niemi

Blogiystävältä Kristan muistolle.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Saila Routio: Kukkaloistoa keväästä syksyyn


Kevään ensimmäinen puutarhakirja, joten voitte olla varma, että mennään isolla puutarhanälällä, jossa intohimoa ei voida välttää. Olen täysin mennyttä kalua, sillä viime suvi jäi heikoksi sattuneesta syystä ja olen tänä suvena ottamassa kaiken takaisin moninkerroin. Kaksisataakuusi sivua puutarhailua asiantuntemuksella ja myös tunteella sai minut itämään juuri tällä hetkellä, kun ulkona alkoi puhaltaa kylmä viima ja aurinko meni pilveen. Mutta mitä millään on väliä, kun saa lukea tällaisia otsikoita Särkynytsydän ja kesälumipisara, Varjossakin kukkii, kukkivat köynnökset, Ostettu kevät eli kevätkukat ruukuissa, Istutussuunnitelma pastelliväreissä keväästä syksyyn, Lehdet, lehdet...

Saila Roution Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Minerva 2017) on korppoolaisen maisema-arkkitehdin, puutarhakirjailijan ja toimittajan tekstittämä ja kuvittama tuhti tietoteos, jonka avulla on mahdollisuus saada piha kukkimaan koko kasvukauden ja myös saada se pärjäämään tarvittaessa sydänsuvella ilman erityisempää hoitoakin. Olemme lukeneet Sailalta aikaisemmin Kukkia sipuleista, Puutarha laatikoissa ja Oman pihan suunnittelu. Jokainen puutarhakirja kantaa omaa väriään, kuin kukka loistoaan ja nyt mennään runsaudella ja vinkeillä, joilla vähemmän kokenutkin voi selvitä, mutta samalla haastetaan tällaiset konkarit kuin minä, sen tuhat kertaa niin onnistunut kuin epäonnistunut, sillä vieläkin löysin uusia ideoita sovellettavaksi. Niistä ihan vähäisin ei koske kärhöjä tai sitä, mihin voidaan käyttää kevätaikaan talven jättimäisiä kynttilälyhtyjä!


Puistotaikapähkinä ’Diane’ voi yllättää ja alkaa kukkia jopa jo helmikuun lopusta siitäkin huolimatta, että se ei ole täysin varma talvehtija. Mutta tässä kohtaa tietysti muistamme, sen kaunottaren, joka on kuin kuivien risujen kasa ja yhtäkkiä se on täynnään hurmaavia vaaleanpunaisia kukkia: lehtonäsiä! Lukiessani, että Sailan puutarhan eläimille kelpaa myös näsiä, aloin tajuta, miksi meidän ovat niin pieniä, vain muutama rehevä yksilö eli ehkä nyt täytyy niitäkin alkaa suojella verkoilla.  Ja mikä alkaakaan näsiän jälkeen, on onnenpensas. Niin vähän kuin monet ja minä myös, keltaisesta välitämme, niin keväällä ei ole onnenpensaan voittanutta: Aion lisätä joka kevät yhden pensaan lisää, sillä tilaa on. Ja kun niitä on paljon, raaskii oksia jo leikata maljakkoonkin. Ja sitten...


henkeä ihan salpaa, sillä meillä on juuri tarhamagnolia ’Lenonard Messel’, joka on hyvin suojattu jäniksiltä, mutta eilen vedin verkon ympärille, en päälle, vielä kaksinkertaisen hallaharson tuulensuojaksi. Sailan kuva on Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, joten olen aika onnessani, että olen saanut omani jo kahden talven yli ja kukkimaankin.

Ja kun laskemme katseemme pensaskerroksista alas, nämme vaikka tähtilumikelloja, joissa yhtä somat vihreät pisteet kuin kesälumipisarassa. Toisilla lumikelloja valtoimenaan, sillä niitäkin on joka makuun:


Perinteisin peruslumikello on puistolumikello, ja pelkästään siitä on jalostettu satoja lajikkeita. On kerrottuja, suippoja, leveitä, vihreä- ja keltalaikullisia tai täysin valkoisia, lähes läpikuultavia kukkia. Lumikelloihin perehtymättömälle voi olla hieman vaikea selittää syytä, miksi samaa pientä valkoista kukkaa täytyy hankkia Niin monta lajia, kun lajien ja lajikkeiden välillä ei näytä olevan juuri mitään eroa. Kaikki eivät ymmärrä kahden vihreän pisteen hienoutta verrattuna siihen, että pisteet ovat yhdistyneet laikuiksi. Tai että ne ovatkin keltaiset!

Minä ymärrän, ymmärrän! Tosin myyrien takia toisessa kukassa, siinä, jota ilman en voi enää olla, siinä jonka takia kohta matkustan taas aika matkan, että saisin sitä lisää ja se on kesälumipisara, ’Leucojum aestivum’. Kun näin sen ensimmäisen kerran kukkivana, ja vihreät pisteet, sydän jätti lyönnin väliin. Sailakin on sitä mieltä, että kesälumipisaraa tulisi istuttaa jokaiseen  puutarhaan, niin upea se on:

Toisin kuin kevätlumipisaralla, kesälumipisaran varressa on useita kukkia, jotka nuokkuvat sulokkaasti. Terälehtien kärjissä on vihreät täplät...

Olette varmaan jo huomanneet, että Kukkaloistoa keväästä syksyyn alkaa hyvin varhaisesta keväästä, josta kiertyy runsaasti kukkivan kesän kautta myöhäiseen syksyyn ja koko ajan kukkii jotain. Kautta kirjan on runsaasti kuvia sekä tietoiskuissa jokaisesta kasvista myös tieteelliset nimet, joita ei kannata vähätellä, sillä vaikkapa kallionauhus kannattaa ostaa latinalaisella nimellä ettei vaan tulee väärää sorttia, kuten minulle kävi kerran. Kirja sisältää myös erilaisia istutussuunnitelmia sekä mielettömästi ideoita luonnonmukaiseen puutarhaan kuten vaikka narsissimerta, joka onkin paljon helpompaa toteuttaa, kuin tulppaanien valtakunta.

Syyt kerrotaan tarkasti kirjassa ja käymällä ne läpi voi säästää paljon rahaa sekä pahaa mieltä. Toisaalta olen Roution kanssa samaa mieltä, että jotkut tulppaanit vain ovat niin upeita, että vaikka kukkisivat vain kerran, se on sitten eletty ja koettu eli onhan kukittu kerta. Kaiholla muistelen oransseja kerrottuja tulppaaneitani, mutta mikä ilo ne olivatkaan. Toisaalta monet narsissit kerrotuista aina tuoksuvaan runoilijannarsissiin ovat ilahduttaneet vuosikymmeniä.


Tämä kuva, joka on luonnonmukaisesta puutarhasta Cambridgestä, ilahduttaa kovasti minua. Tähän pyrin etupihallamme, sillä nurmikon karkotus on onnistunut ja lemmikit sekä monet muut villikukat muodostavat ihanan niityn mongolianvaahteroiden oksien alle. Kuvassa on Espanjansinililjaa, raunioyrttiä, illakkoa, kaihonkukkaa ja haisukurjenpolvea.

Mikään maailman kukka ei ole niin kiitollinen ja kaunis leviäjä kuin on idänsinililja! Lopulta se peittää kaikki tyhjät paikat ja kivien kolotkin. Kun se lopettaa, siitä ei jää isoja, kuihtuneita lehtiä, vaan se katoaa kuin salaperäinen kaunotar, mutta kuiskaa mennessään saapuvansa seuraavan keväänä tuhatkertaisena. Ja se on yllättäjien sukua: Nyt löytyy sitä jo myös valkoisena ja se on hyvin herkänkaunis.


Saila painottaa pienilmaston parantamista, joka sujuu parhaiten köynnöksillä, puilla ja pensailla. Kuvassa loistokärhö ’Miss Bateman’ kiipeämässä syreeniin. Heti ei olekaan tullut mieleen köynnösten vaikutus pienilmastoon, mutta muuten olemme kyllä panostaneet siihen paljonkin. Tuulensuojaa on saatava! Onneksi meillä on yhdellä sivulla kuusiaita ja pohjoisen puolella kuusiaidanne ja muutenkin paljon jo suuria sekä keskisuuria pensaita. Köynnöshulluna en pysty enää laskemaan miten monta alppikärhöä somistaa kuivunutta kääpiösyreeniä tai kiipeää pitkin elävää puistosyreeniä. On se näky kun siniset kukat aukeavat touko-kesäkuulla ja mikä käsittämättömintä, nyt tuo kärhö on alkanut levitä itsestään! Roution kirjasta kyllä tajuan heti, että olisi saatava vielä viinikärhöä mukaan, että olisi kärhökukintaa myös heinä-elokuussa.

Kukkaloistoa keväästä syksyyn kirjan vahvuudet ovat Sailan eloisa tyyli kertoa kasveista eli saa humaltua puutarhasta, vaikka on hyvä tietääkin jotain. Puutarha ei myöskään tavallaan ole ikinä valmis, mutta miksi vähätellä: Puutarhan viehätys on juuri sen ikuinen uudistuminen ja alituiset yllätykset. Puutarha opettaa sietämään vastoinkäymisiä, mutta innoittaa myös uusiin haasteisiin. Kirjan vankka runko on Sailan tietopuoli, josta voi ammentaa tätä kirjaa käyttämällä oppia sen sataan tai jopa tuhanteen istutukseen. Myös innovatiivisuus, sillä sitä voi tulla sokeaksi omalleen eli ei aina tajua kaikki mahdollisuuksia, joista esimerkkinä olen minä, kun en heti tajunnut kerroksellisuuden rikkautta. Nyt erikokoiset pensaat ovat tärkeimmät vaalittuni.  Kukkaloistoa kirjan herkin viehätys on kuljettaa ’hienojen’ kukkien joukossa akileijaa, lehtosinilatvaa, koiranputkea, kuusamaa, käenkaalia, käenrieskaa tai juuri näsiää, josta aloitimme.


Se kaunis on vaikka tässä syyskuvassa, jossa valkokukkainen syysmyrkkylilja on katseenvangitsija, mutta huomaamme aiemmat kukkijat samalta paikalta: akileija, japaninhiirenporras, siperianesikko, harjaneilikka ja varjolilja. Niin, varjoliljat rakkaani...


En syyskesän rakastajana uskalla mitenkään nyt maaliskuussa lopettaa syyskuvaan, joten katsokaa tätä atsurinhelmililjaa, joka pungertaa rohtosormustinkukan lehtiruusukkeen välistä. Pian kuulemme kurjet ja sitten se alkaa: Ihana puutarhamania, joka on oikeastaan ympärivuotinen eli esiintyy talvella piilevänä, helmikuussa puhkeaa, aina yhtä arvaamaton, mutta takuulla kaivattu! Maaliskuu on ostetun kevään kliimaksia♥

*****

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Koittaa aika, kun ilahtuen tervehdit...


Koittaa aika,
kun ilahtuen tervehdit itseäsi
omalla kynnykselläsi peilissä,
ja te molemmat hymyilette.

Käytte pöytään. Syötte.
Rakastat jälleen vierasta,
joka kerran olit.
Tarjoat viiniä. Leipää.
Palautat sydämesi
sille, joka on sinua rakastanut.

Koko elämäsi, jonka hylkäsit 
toisen tähden, joka tuntee sisimpäsi.
Ota rakkauskirjeet kirjahyllystä,
valokuvat, lohduttomat sanat.
hävitä kuvasi peilistä.
Istu pöytään. Ahmi elämäsi.

- Derek Walcott -
(1930-2017)

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Leena Lumin luetut 2017


Nyt jo yhdeksättä vuotta aloitan listaa lukuvuoteni luetuista. Tekemällä tämän tiedoston, saan teille oikeaan palkkiini helpon tavan löytää kiinnostavia kirjoja monelta aihealueelta sekä samalla itselleni muistion, josta voin näppärästi löytää haluamani kirjan. Kirja ei ole vain sen lukuhetki, vaan se on tarina, johon palataan myöhemminkin eri yhteyksissä. Ikimuistoinen kirja usein myös luetaan uudelleen, se kohdataan uudelleen kuin vanha hyvä ystävä.

En edes yritä enää lukea sata tai sataneljäkymmentä kirjaa vuodessa. Elämä on lyhyt ja vaikka se pääosin kuuluu hyville kirjoille, aion tästä vuodesta jälleen paneutua enemmän perheeseen, ystäviin, puutarhaan ja monenlaisiin elämyksiin. Osa tapahtumista ja etenkin puutarhasta varmaan näkyy blogissakin. Ensi viikosta korkkaamme kevään eli tulee ensimmäinen puutarhakirja, saamme maistella myös kesäherkkuja ja jännitystäkin on luvassa. Huhtiarvonta on tulossa ja se on samalla blogisynttärit, jotka jäivät ystävänpäivänä pitämättä, kun halusin mukaan arvontaan myös puutarhaa ja kevätherkkuja. Lukemisiin♥

1.  Linda Olsson: Sisar talossani (En syster i mitt hus, Gummerus 2017, suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi)


2.  Marina Tsvetajeva: Ylistys hiljaa! Valitut runot 1912-1939 (Siltala 2017, suomennos ja esipuhe Marja-Leena Mikkola)


3.  Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä (I Let You Go, Gummerus 2017, suomennos Päivi Pouttu-Deliére)


4.  Jessie Burton: Nukkekaappi (The Miniaturist, Otava 2017, suomennos Markku Päkkälä)


5.  David Jonsson: Vatsan viisaus ja suoliston salat Hyvinvointi alkaa ravinnosta (Magsmart, Minerva 2017, suomennos Anna-Maija Luomi, kuvat Frida Wismar)


6.  Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme (Minerva 2017)


7.  Taru&Tarmo Väyrynen: Talvisateet Vuorileijonan varjo 7 (2016)


8.  Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat (Truly Madly Guilty, WSOY 2017, suomennos Helena Bützow)


9.  Gerald L. Posner ja John Ware: Josef Mengele Elämä ja teot (Mengele. The Complite Story, Minerva 2017, suomennos Pertti Jokinen)


10.  Martina Haag: Olin niin varma meistä (Det är något som inte stämmer, Atena 2017, suomennos Riie Heikkilä)


11.  Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa (Minerva 2017)


12.  Henriette von Schirach: Herraskansaa Elämäni natsieliitin sisäpiirissä (Der Preis der Herrlichkeit. Erlebte Zeitgeschiste, Minerva 2017, suomennos Maija Isola)


13.  Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa (Siltala 2017)


14.  Peter James: Kirottu talo (The House on Cold Hill, Minerva 2017. suomennos Sirpa Parviainen)


15.  Tanja Hakala&Johanna Lehtinen: Järvien kesäkodit (Docendo 2017)


16.  Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja (WSOY 2017)


17.  Mila Teräs: Jäljet (Karisto 2017)


18.  Laura Lähteenmäki: Korkea aika (WSOY 2016)


19.  Ian McEwan: Pähkinänkuori (Nutshell, Otava 2017, suomennos Juhani Lindholm)



20.  Saila Routio: Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Minerva 2017)



21.  Mia Gahne: Parhaat kesäsalaatit (Somriga sallader. Röror, grillat och annat gott, Minerva 2017, suomennos Anna Maija Luomi)



22.  Pirjo Rissanen: Syyslaulu (Gummerus 2017)



23.  Sonja Lumme: Tomaatti (Readme.fi 2017)



24.  Kirsi Tuominen: Pihan köynnöskasvit (Minerva 2017)



25.  Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Storia del nuovo cognome, WSOY 2017, suomennos Helinä Kangas)



26.  Ilona Pietiläinen: Talossa ja taivasalla Tuo kesä kotiin, puutarhaan ja parvekkeelle (Docendo 2017)

27.  Charlotte Rion: Tyylikkäät ranskalaiset neuleet (Tricots pour toute la famille, Minerva 2017, suomennos Mirkka Santala)



28.  Harlan Coben: Petät vain kerran (Fool Me Once, MinervaCrime 2017, suomennos Salla-Maria Mölsä)



29.  Birgitta Björn: Onnellisesti perille Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan (BoD 2017)



30.  Diane Ducret: Diktaattorien naiset (Femmes de dictateur, Atena 2017, suomennos Pirjo Thorel)



31.  Tuuli Salminen: Surulintu (Like 2017)



32.  Helen Rappaport: Pietari 1917 Ulkomainen eliitti Venäjän vallankumouksen pyörteissä (Caught in the Revolution. Petrograd 1917, Minerva 2017, suomennos Sirpa Saari)



33.  Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika Nautiskelijan kesä (S&S 2017)



34.  Paul Auster: 4 3 2 1 (4 3 2 1, Tammi 2017, suomennos Ilkka Rekiaro)



35.  Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä (Himmel över London, Tammi 2017, suomennos Aleksi Milonoff)



36.  Raili Mikkanen: Hilja Yksi ensimmäisistä (Robustos 2017)



37.  Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina (En nästan sann historia, Like 2017, suomennos Tiina Ohinmaa)



38.  Pirkko Soininen: Avataan siiven alta (Sanasato 2016)



39.  Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret, Gummerus 2017, suomennos Sari Kumpulainen)



40.  Joyce Carol Oates: Blondi (Blondie, Otava 2001, suomennos Kristiina Drews)


41.  S.K.Tremayne: Tulilapsi (The Fire Child, Otava 2017, suomennos Jaana Iso-Markku)

Toimittaja Ulla Janhosta mukaellen:

"Vaikka mitä tapahtuisi, on yksi, joka pysyy. Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa kulkusuuntaansa, ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole. Koko elämä on tarinoiden aikaa. Onko milloinkaan parempaa lahjaa kuin kirja, joka kertoo elämän tarinan? Onko milloinkaan mitää parempaa kuin kirja?"

intohimolla kirjoista
Leena Lumi

taidekuva A Girl Reading by Charles Edward Perugini