sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

John Irving: Minä olen monta


Richard Abbott oli aikaansa seuraava mies, hän oli jo varmaan kuullut mistä Huone Pariisissa kertoi. Minun saksan tehtäväni – aina läsnä olevat Goethe ja Rilke – olivat tietysti näkyvillä makuuhuoneessani. Se mikä minua veti kirjastoon, kumpaan tahansa kirjastoon, ei ollut ainakaan saksan kieli. Ja herra Baldwinin suurenmoisen romaanin välissä oli käsin kirjoittamia lappusia – myös sitaatteja kirjasta Huone Pariisissa. ”Lemmen löyhkä” oli luonnollisesti kirjoitettuna lapulle ja se lause, jota aina ajattelin ajatellessani Kittredgeä. ”Kun kaikki minussa kirkui Ei! loppujen lopuksi huoahdin silti Kyllä!”

Tämän kirjakevääni toiseksi odotetuin teos, John Irvingin kirja Minä olen monta (In One Person, Tammi 2013, suomennos Kristiina Rikman) hämmensi irvingiläisen mieleni kirkumaan Ei! ja toisaalta niin halusin huoahtaa Kyllä!, sen kuitenkaan olematta mahdollista – täydellisesti antautuneena.

Kaikki Irvingin perusteemat ovat niin hyvin kasassa, että alussa intoilin kuin lukiessa Garpin maailmaa tai jopa Leski vuoden verran tai Oman elämänsä sankari. Mietin jo, miten ihanaa kun herra kirjailija on palannut juurilleen hillittömyyteen, painiin, karhuihin, suorastaan absurdeihin ihmiskuvauksiin ja taitoonsa paljastaa ihmismielen piileviä heikkouksia unohtamatta aina läsnä olevaa tilannekomiikan tajua, mutta jokin ei vain mennyt nyt kohdilleen. Irving on juurillaan, mutta erittäin lörpöttelevänä, samoihin teemoihin ja yksityiskohtiin alati uudestaan palaavana, upeaa tarinaa kertovana, mutta unohtaen tarinan tiheyden vaateen. Nyt minulle ei niin aiheensa puolesta mieleinen Viimeinen yö Twisted Riverillä nousi aivan uuteen arvoonsa, sillä siinä Irvingin tiivis kerronta on kasassa.  Tämä kirja suorastaan huutaa tiiviyttä ja selkeyttä, tarina sinänsä on vakaata Irving-laatua.

Minä olen monta on väärien rakastumisten kirja. Billyn äiti on Vermontin First Sisterin harrastajateatterin kuiskaaja, isäpuoli  Richard Abbot  armoitettu ensirakastaja ja isoisä Harry Marshall taitavin naisroolien esittäjä. Näissä ympyröissä Billy varttuu, saa kirjastokortin ja tutustuu kirjastonhoitaja neiti Frostiin, josta alkaa hänen elämänsä suuri näytös. Neiti Frost tulee opettamaan hänelle paljon kirjallisuudesta Humisevaa harjua ja Kotiopettajattaren romaania myöten, mutta vieläkin enemmän transseksuaalisuudesta aina käytännön harjoituksiin asti. Tästä tutustumisesta tulee se tienviitta, joka viitoittaa koko romaanin pitkän ja vaiheikkaan kaaren. Siis sanon vaiheikkaan, sillä pidän kirjan tarinasta. Tämä on ominta Irvingiä minulle, mutta oudosti jaaritellen, kun hän, John olisi voinut kertoa tämän upean kertomuksen hieman toisin.

Olen kuitenkin nyt samaa mieltä kuin lukee kirjan liepeissä, että:

John Irvingin uskaliain ja kunnianhimoisin romaani on puhdasverinen tragikomedia, joka palaa rakastetun Garpin maailman teemoihin – vuosikymmeniä viisaampana. Tuiman katseen tuttu pilke saa aavistelemaan, että tie helvettiin on mitä luultavimmin moraalisella ylenkatseella kivetty.

Aika hyvin sanottu! Minusta tuntuu juuri nyt että Irving onkin halunnut juuri tällä teoksellaan kuin koota kokoon ’hänen parhaimpansa’.  Tässä on Garpin maailman hulvattomuutta, jotain Oman elämänsä sankarista, tummuutta Ystäväni Owen Meanysta…, mutta puuttuu Leski vuoden verran kaksi uskomatonta, uskollista rakkaustarinaa, puuttuvat Kunnes löydän sinut teoksen ikimuistoiset sitaatit ja tarinan kokoon tiivistyminen, puuttuu Ruth Cole…

Minä olen monta on paljon ’lemmen löyhkää’, biseksuaalisuutta, nuoren pojan kasvukertomusta, masturbointia eli ’tumputtamista’, myöhemmin lukuisia suhteita, paljon kuolemaa ja menneisyyteen  katsomista, ääntämisongelmia, ylen määrin transseksuaalisuutta, partaisia ’karhuja’ ja AIDS –taudin räjähdysmäistä leviämistä. Paljon lohduttomuutta.

Jollain tasolla odotin enemmän biseksuaalin Billyn ja Elaine Hadleyn suhteelta. He asuivat vanhempiensa ammatin takia Favorite River Academyn opettajien asuntolassa ja olivat myöhemmin mukana myös koulun näytelmäkerhossa.  Elaine on etenkin aluksi kuin raikas tuulahdus, sillä hän pistää paljon hanttiin ja myös suree, vaikka sorsia. Näytelmäkerhon ’itsemurha-altis norjalainen’ ohjaaja Nils Borkman löytää Elainesta Ibsenin Villisorsan täydellisen Hedvigin, vaikka hän Billyn mielestä on puolisokea, rinnaton ja kimeä:

Oli surullista ja hassua, kun tohtori sanoo luodin lävistäneen Hedvigin sydämen. ”Hän ampui itseään rintaan.” (Eihän Elaine-rukalla ollut rintoja.)

Eniten Elainea hämmensi näytelmässä se, ettei kukaan kerro miten villisorsan käy. ”Lintuparka!” Elaine valitti. ”Se on haavoittunut! Se yrittää hukuttautua, mutta kamala koira noutaa sen lammen pohjalta. Ja sorsa pannaan ullakolle! Miten villisorsa pystyy elämään ullakolla? Ja kun Hedvig heittää veivinsä niin kuka sanoo, etteikö se hullu vanha sotilas – tai vaikka Hjalmar, se nynny joka säälii vain itseään – ammu sitä? Ihan kamalaa miten sorsaa kohdellaan.”

Minua kirjassa kiehtoivat juuri näyttämötarinat. Osin tosin näin tämän kirjankin kuin näytelmänä, mutta takuulla tiivistettynä, sillä tehoja on nostettava eli rönsyjä leikattava pois. Kirjassa on niin paljon panemista, lemmen löyhkää ja irtosuhteita, runsaat kuusisataa sivua, että ylitarjonta alkoi panna vastaan. Hieman salaperäisyyttä ja erotiikkaa olisi ollut charmilisää isolle tarinalle. Siis tarina on iso merkityksessä suurenmoinen, mutta se jaarittelu ja toisto himmentävät hohtoa.

Sille en mitään voi, että ikäni kaiken John Irving on minulle yksi niistä kirjailijoista, joita seuraan sateenkaaren tuolle puolen. Hän on samassa joukossa kuin Ian McEwan, Lionel Shriver, Joyce Carol Oates, Mika Waltari, Carol Shields ja…Alan Hollinghurst.

Minä olen monta ei ollut Kunnes löydän sinut kaltainen kultaisten sitaattien lähde, mutta ehkä Richard Abbot osuu kuitenkin oikeaan todetessaan:

Jos elät kyllin kauan, huomaat että tämä on epilogien maailma.


*****


"Epilogi on muutakin kuin vainajan arvioimista. Epilogi on menneisyyden valepukuun verhottu varoitus tulevasta."

- John Irving -
Garpin maailma


*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet  Mustikkakummun Anna  Irene Kirjasähkökäyrä  Laura/Lukuisa  Katja/Lumiomena  Suketus ja Maija


*****

Lukekaa ihmeessä kommentteja ja etenkin Tiukun kiinnostava mielipide kirjaan Minä olen monta!

57 kommenttia:

  1. Minä olen vasta hiljattain tutustunut Irvingiin; Garp oli mahtava. Lisää aion lukea, vaikka toinen Irvingini (Neljäs käsi) olikin heikohko. Taidan ensin kokeilla näitä vanhempia herran teoksia, ennen kuin edes harkitsen tätä tuoreinta. Kirjan kansi on hauska! =D

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, Garp olikin ja tässä on osin samaa henkeä. Neljättä kättä en ole lukenut, mutta nuo jutussani mainitsemat kylläkin, osan ennen blogia. Suosikkini on Leski vuoden verran, jonka olen lukenut jo muutamaan kertaankin, sitä sinulle nyt suosittelen.

      Kansi on hauska, mutta ei kaunis;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Just eilen luin tästä Katjan blogissa.Olen lukenut vain 2 Irwingin kirjaa ja tämän voisin myös lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, no sain tämän luettua jo about pe iltana, mutta annoin kirjan hautua...

      Suosittelen!

      Poista
  3. Joskus olen lukenut Irvinin kirjoja, ehkä 1980-luvulla, mutta monia muita on jäänyt lukematta, myöskin tämä nyt esittelemäsi romaani.

    Oikein antoisaa alkavaa uutta viikkoa sinulle, Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, tämä onkin vasta ilmestynyt. Minä epäilen, että sinäkin pitäisit Irvingin kirjasta Leski vuoden verran tai Oman elämänsä sankari.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen! Huomenna minulla on 'Ruhetag' blogista ja aion maalata jotain hennonvihreällä sekä käydä lenkillä. Yritän ehtiä meilata sinulle...

      Poista
  4. Minulla kävi samoin Twisted Riverin suhteen. Se on tiiliskivi, jossa tarina kantaa koko ajan. Minä olen monta on toki monin osin "irvingmäisempi", mutta se ei oikein toimi romaanina. Vaikka luin kirjan mielelläni, olen hieman pettynyt. Odotin tätä niin.

    Tässäkin kirjassa ikisuosikkini (meidän molempien ikisuosikki) on kuitenkin onneksi tarpeeksi taitava kertoja, minkä ansiosta kirjan jaksoi lukea. Ehkä voisi sanoa, että Irvingissä on taikaa, mutta tähän kirjaan sitä päätyi vain hippusen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tässä muuten huomasi, miten omakin arvio tulee jollekin aiemmalle suopeammaksi, kun sitä vertailee kirjailijan uustuotantoon ja se ei ihan osukaan kohdillee;) Myöhästä sitä nyt on enää rukata, mutta tässä oppii kaikenlaista. Minä odotin tätä melkein yhtä paljon kuin McEwanin kevään uutuutta ja...

      Eihän tätä kesken olisi voinut jättää. Pakko myöntää, että odotin edes pysyvää suhdetta, vakisuhdetta Billylle. Jotain charmikkaampaa kuin sitä alituista vaihtarijuttua. Ei hänen taikaansa voi kieltää, mutta nyt mestarilla jokin kohta ei ihan kantanut napakymppiin, eikä edes ysiin.

      Poista
    2. Minä odotin samaa. Joku pitempikestoinen suhde - naiseen tai mieheen - olisi tuonut kirjaan jännitettä, joka nyt jäi uupumaan. (Kokeile joskus sitä Kaikki isäni hotelleja, siinä jännitteet pysyvät. Mutta ei kiirettä! <3 )

      Poista
    3. Katja, juuri niin. Rakenne olisi tiivistynyt tämän höttöyden sijasta.

      Kokeilen, jos siinä ei vain ole niitä pyöräileviä karhuja;) Me ehtisimme nyt Wieniinkin, mutta totesin, että 'ei, ei, siellä ovat ne Irvingin pyöräilevät karhut.' Tosi on, että Wienissä minua ei kiinnosta kuin ko. kaupungin taidemuseo. Siellä on ilmasto ja maasto aivan eri kuin 'pyhässä kolmiossamme' Itävalta-Italia-Sveitsi. Meillä on Wienissä tuttuja ja talvet ovat usein kuin Porissa eli loskaa, loskaa...

      Sain juuri yhdeltä lukijaltani Ahmatova-vinkin, joten se meni heti kesälistalleni.

      Olet niin paljon kehunut Kaikki isäni hotelli, joten kai minun se pitää ehtiä lukea.

      Poista
    4. Siinä on kyllä pyöräilevä karhu, mutta vain alussa ja melkein sivulauseessa. Älä siis pelkää sitä! Sen sijaan kirjan "karhu", Susie-karhu ei ole karhu ollenkaan, vaan hyvin surullinen tyttö. <3

      Poista
    5. Kiitos! Taidan laittaa tämänkin suvilistalleni...En katsos enää kestä, kun olet tätä niin kehunut ja minä en tiedä, mikä kirjassa on niin hyvää;)

      Poista
    6. :D Mutta olen usein sanonut myös, ettei Kaikki isäni hotellit ole Irvingin paras kirja (se on mielestäni Oman elämänsä sankari), se on vain minulle rakkain.

      Poista
    7. Mutta tuo riittää! Minäkään en pääse eroon kirjasta Leski vuoden verran, Ruth Colesta tuli minulle ehkä yksi elämäni ikimuistoisimmista naiskuvauksista mukaan lukien Mrs. Dalloway ja Sandemosen Ihmissuden Felicia Venhaug.

      Poista
  5. Vaikuttaa siltä, ettei kannata välttämättä juuri tästä kyseisestä romaanista Irviniin tutustumista aloittaa. Garpin maailman puolesta on liputettu niin paljon, että taidan ottaa sen - kun vain joskus ehtisin! Jotenkin pelkään ottaa tuntemattomalta kirjailijalta paksukaista, ja sellaisia nämä kaikki kirjailijan teokset taitavat olla... Mutta luotan blogiystäviin! :)

    McEwanin Lauantai menee kesällä, sen olen jo päättänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, älä aloita tästä, saat ihan väärän kuvan Irvingistä. Tulet pitämään Garpin maailmasta, se on ihan sun juttu. Mulle ikisuosikki on aina Leski vuoden verran, jonka filmatisointia The door in the floor, älä katso ikinä! Se filmi loppuu, kun kirjan paras tarina vasta alkaa. Ruth Colen tarina on sen kirjan vahvin ranka ja sitten yksi uskomaton uskollisuustarina, jossa rakkaus löytyy uudelleen vuosikymmenien jälkeen. Ruth Cole on muuten minun kirjallinen alter egoni Ihmissuden Felicia Venhaugin lisäksi.

      Oooh, Launtaista pidät myös!

      Poista
  6. Olenkohan lukenut yhtään hänen kirjaansa? Pitäisi kai aloittaa. Kesän kirjastolistaa pitäisi nyt kiireellä päivittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, sää voisit pitää Irvingin kirjasta Leski vuoden verran. Se on hyvä aloituskirja sinulle tähän kirjailijaan. Kuvittele: Minäkin teen suven kirjalistoja;)

      Poista
  7. John Irving on ehkä kaikkien aikojen lempparikirjailijani, olen lukenut kijojaan alusta asti. Kaikki olen lukenut ja kaikista tykännyt. Ja aiompa lukea tämänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, minä olen lukenut häneltä vain ne jotka mainitsin, mutta esim. Leski vuoden verran muutamaankin kertaan. Et sinä tätä kesken jätä. Minulla olivat vain odotukset niin korkealla ja ne melkein täyttyivät, mutta sitten...huomaat sen kun luet.

      Poista
  8. Hei, minä olen lukenut Garpin maailman, Kaikki isäni Hotellit ja Kunnes löydän Sinut...muistaakseni en muuta. Pitäisiköhän tätä kokeilla :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, voisi uskoa, että jos on tykännyt Garpin maailmasta, pitää myös tästä. Tässä on yhtä suoraa kieltä ja hulvatonta menoa, mutta on asteen tummempi.

      Kunnes löydän sinut oli minulle ensin haastava, kun se tatuointimiljöö niin outoa, mutta se oli loppujen lopuksi ihan todella hyvä kirja.

      Katja palvoo Kaikki isäni hotellit ja minä Leski vuoden verran;)

      Eli siis: Suosittelen!

      Poista
    2. No...tatuointimaailma on kyllä täysin outo minullekin, mutta hyvä kirja se oli!

      Poista
  9. Hyvin taas kerran kirjoitit. Tämä oli minulle vähän vaikea käsitellä, kuten Irving-fanina varmaan ymmärrätkin. Kun tässä oli sekä hyvää että huonoa ja tykättävää ja nipotettavaa. Vaikka tämä ei niin täydellinen kirja olekaan, sen lukeminen oli minulle nautinto. Billy vakuutti minut, mutta olisin toivonut hänelle lopulta enemmän onnea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, siinäpä se olikin. Minäkin annoin hautua muutamia päiviä saadakseni oman kokemukseni varmaksi. On vaikea ylittää oman suosikkikirjailijan notkahdusta ja vielä vaikeampi siitä on kirjoittaa.

      Billy kera onnen olisi ollut palojon parempi!

      Poista
  10. John Irwing on ikisuosikkini.Tosin Neljäs käsi,Vesimies ja Sirkuksen poika olivat sikäli kummallisia lukukokemuksia, että jäivät kesken, en vain päässyt sisään tarinaan täysillä. Osittain pettymyksiäkin loistavan Owen Meanyn jälkeen, Garpista, Oman elämänsä sankarista ja isäni hotelleista puhumattakaan.Niin, siis jäivät kesken,mutta palasin kyllä niihin sinnikkäästi ja lopulta pääsin vauhtiin ja sain luetuksi ne loppuun. Hmm...jotenkin tällä hetkellä en oo siinä mielentilassa,että mikään nuhruinen tumputus yms kiinnostais hirveesti,joten ainakaan vielä en tästä innostunut toivomallani tavalla.John Irwing on kyllä absurdien pikku tapahtumien ja henkilöhahmojen luomisessa nero,sitä ei käy kiistäminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kolme ensin maitsemaasi eivät ehkä tule minulle ollenkaan lukuun. Kuumasta sarjasta pitää lukea Kaikki isäni hotellit, muut olenkin lukenut.

      Voisit ehkä lukea minun ikisuosikkini Irvingiltä: Leski vuoden verran.

      Poista
    2. PS. Huhtikuu ei ole yhtään minun kuukauteni, joten sikälikin tämä oli täysin väärä kirja nyt, mutta huhtikuuta ei voi syyttää, miten koin tämän teoksen. Tosin monesta syytän kuukautta, joka on julmista julmin, näyttää silmuja, sitten tuo taas lyhyen talven ja lopulta puuteroi kaiken loskalla.

      Poista
    3. John Irwing? IrWing???! Kas kun ei Aleksis KiWi...missähän mielentilassa mä oon tuon kommentin kirjoittanut ;) Leski vuoden verran on kyllä luettava.oon sitä selaillut kirjakaupassa,mutta en raskinut ostaa, kun noita kirjoja on jo niin paljon ja puutarhakirjoja on ihan pakko ostaa,you know. huoh,pitäis kai rohjeta pitkästä aikaa astumaan kirjaston ovesta sisään...josko sen sieltä saisin käsiini. Rupesin muuten postauksesi innostamana lukemaan uudelleen Vesimiestä. Owen Meanyn luin viimeksi uudelleen pari vuotta sitten, senkin voisin ottaa taas uusintakierrokselle. Mulla on tuo yksi hylly täynnä kestosuosikkeja, jotka luen yhä uudelleen ja uudelleen, muutaman vuoden välein.Ja aina niistä vanhoista ystävistä löytää jotain uutta ja aina niiden seurassa viihtyy yhtä hyvin ellei paremminkin <3 Mun kuukausi ei ollut maaliskuu moniin vuosiin,mutta nyt oon oppinut elämään sen kanssa. Ei tullut kevät vielä tänäänkään,ei näy sulaa maata missään,yritän kestää,yritän,yritän...ai niin,minäkin kaivelin arkistoista sen vanhan Viherpihan,jossa teidän puutarha on.Esittely on lumoava. Ehkäpä universumi vielä täyttää mun hartaan toiveen ja saan jonain kauniina päivänä upota Leena Lumen kirjoittaman puutarhakirjan syövereihin...:)

      Poista
    4. Tiina, kiva kuulla että kyseessä oli yksittäinen lipsahdus eikä vuosikausien harha. ;) Tuo yksi kirjain nyt todellakin on aika pieni juttu, mutta virhe on niin yleinen, että se pistää silmään joka kerta. Esim. Facebookin Lue kirja! -ryhmässä Irving mainitaan usein, ja voin liioittelematta todeta, että vähintään joka kolmas ihminen kirjoittaa nimen väärin.

      Poista
    5. Tiina, kiva kuulla, että joku muukin lukee uudelleen ja uudelleen. Huonosta muistista on joskus iloa ja etenkin dekkarien kohdalla, sillä jo vuodessa unohdan murhaajan.

      Kirjastosta on nyt tullut minulle ongelma, sillä kirjat menevät liian usein sakolle ja viime viikolla luulin palauttaneeni Plathin, mutta sainkin siitä muistutuksen. Keski viikon ennen kuin löysin nidotun Arielin täältä kirjamörskästäni. Hermoille otti, sillä en ole vielä ikinä onnistunut hukkaamaan kirjaston kirjaa.

      Täällä Keski-Suomen saarella maaliskuu on mitä loistavin hiihto- ja yleensä ulkoilukuukausi. Huhtikuu on pahempi kuin marraskuu, josta olen oppinut vuosien myötä nauttimaan. Se on kuukausi, jolloin sallin itsellni kaiken sen, mitä muulloin yritän kieltää herkuista huvituksiin ja mielettömästi leffoja.

      Siitä Viherpihasta on paljon puutarha muuttunut, mutta onneksi unikot jo villiintyvät ja siitäkin huolimatta, että olen kasvattanut liikaa isoja puita. Olen puolivarjon ystävä ja niiden kasvit ovat mun juttu, paitsi muutamia on, jotka haluan pitää, siis täysauringon kasveja.

      Olen laiska! Sitä ei näköjään kukaan tajua. Ei kun siis olen mukavuudenhaluinen. Omakustannetta en tee ja lähden tuohon kirjaan vain jos joku kustantaja ANOO sitä minulta. Sinne halua kyllä sitten mukaan myös vähän ruokaa ja... Meillä on tätä hoidettua tässä noin 3000 neliötä miinus talo ja osa lehdosta on tietty puolihoidolla, sillä haluan säilyttää luonnonmukaisuutta. Nurmikko on minulle vastakohta luonnonmukaisuudelle ja sille asialle kovasti yritämme tehdä vaikka mitä. Lehtosinilatva, lemmikit, puna-ailakit, esikot, lehto-orvokit, akileijat yms. auttavat siinä.

      Meillä sataa nyt lunta ja pitäisi lähteä lenkille. Ei minulla ikinä lunta vastaan mitään ole ellei se ole märkää, mutta kun...tämä on sitä huhtikuun lunta. Ei saisi valittaa. Pitäisi huomata kaikki pieni ja kiva. Yritän, yritän...

      Minulla on muuten kokeilussa yksi Italian ruusu. Se on nyt selvinnyt jo kaksi talvea, mutta ei kyllä ole paljon kasvanut. Sen sijaan alpeilta tuomani esikot leviävät lumoavasti.

      Poista
    6. "Huhtikuu on pahempi kuin marraskuu, josta olen oppinut vuosien myötä nauttimaan. Se on kuukausi, jolloin sallin itsellni kaiken..."

      Ihana off-topic. Olen täysin samaa mieltä!

      Poista
  11. Hyviä pointteja. Minä olen siis nyt lukenut kirjan jo kahdesti (englanniksi), mutta en vieläkään ole saanut kirjoitettua siitä mitään. Ehkä sitten, kun olen päässyt näkemään miehen ilmielävänä ensi viikon perjantaina (iik!).

    Ei millään pahalla kenellekään, mutta kommentteja lukiessani ihmettelin taas kerran, miten vaikeaa suomalaisten lukijoiden on kirjoittaa Irvingin sukunimi oikein. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, en meinannut saada tätä millään tekstiksi, sillä suosikkiaan haluaisi vain ylistää. Tämä Makeannälän jälkeen on minulle jo aika kova kevät...

      Oooh, pussaa mun puolesta;) Näen oikeasti muuten unia, että tapaan Ian McEwanin.

      Toivottavasti minulla on oikein;) Jotkut nimet ovat vain vaikeita ja eiväthän kaikki osaa esim. englantia yhtä hyvin kuin sinä. Olet ollut ahkera! Minä aloitin yhtä vaativaa kirjaa, erästä suosikkiani englanniksi, mutta vaikka minua vielä vuonna kirves ja kivi, luultiin Irlannissa britiksi, kieli ruostuu, kun sitä ei useinkaan käytä, joten kirja jäi kesken. Pitää odottaa käännöstä. Sain siitä siis selvän, mutta tunnelma pilalla kun piti välillä tsekata sanoja. Vain Cameronin The Weekend meni kuin vettä vain. Voisiko aiheen vetävyys olla vaikuttava tekijä.

      Yritän nyt kääntää itseäni taas saksan puhujaksi, sillä toukokuussa pari viikkoa alpeilla ja nautin puhua saksaa, sen mitä pystyn. Ja olemme lähdössä ensi talvena saksan kertauskurssille, jos Suomen Ateenasta löytyy päiväkursseja. Täältä periferian saarelta ei talvisaikaan saa itseään kiskottua iltaisin minnekään koulun penkille.

      Poista
    2. En tiedä uskallanko pussata, mutta jotain pitää keksiä, jos satun pääsemään lähietäisyydelle. :) Kättely ei taida tulla kyseeseen, kun kirjailija on kuulemma juuri ollut käsileikkauksessa (eikä signeerauksiakaan harmi kyllä ole luvassa).

      Äh, ei kyllä ollut tarkoitus elvistellä vaatimattomilla kielitaidoillani (lievennykseksi voin todeta, että vaikka osaankin lukea ja kirjoittaa englantia, en osaa puhua sitä juuri nimeksikään)... Kyllä se nimi oli sinulla oikein! Ehkä on tyhmää urputtaa asiasta, mutta jotenkin luulisi varsinkin monta Irvingiä lukeneiden huomaavan jossain vaiheessa, että nimessä on yksöis- eikä kaksoisvee. Ymmärrän kyllä, mistä virhe johtuu – "Irwing" on sukua "ablodeille", eli kyse on hyperkorrektismista. :) Tuo Cameron kiinnostaa edelleen, sen verran monta kertaa olet sen maininnut!

      Poista
    3. Pekka, mutta herra Irving takuulla rakastaa jotain pientä omintakeista elettä! No, ehkä pussaaminen on nyt liikaa, mutta sano edes jotain unohtumatonta...Kunpa osaisit ulkoa jonkun hänen parhaista sitaateistaan kirjasta Until I Find You.

      Maalsin just jotain hennonvihreällä ja maalatessa ajatus luistaa, kuten kväellessä ja mietinkin, että nyt takulla ymmärrät minut väärin: Minä olen niin v......nen kielipoliisi ettei toista ole, mutta olen yrittänyt blogissani siirtää sitä syrjään. Saan hengenahdistuksia esim, jos joku ei osaa yhdyssanoja, ja miten paljon minulla onkaan näppis- tai tajuamattomuusvirheitä omassa blogissani. En tarkoittanut näpäyttää sinua kuten sinäkään et tarkoittanut elvistellä;) Jestas...kyse on hyperkorrektismista...sinä päihität minut! Kyllä virheistä saa sanoa, mutta onneksi minulta on aika loppunut jo kauan sitten. Urputan enää omalle tyttärelleni, jonka uskontotieteen esseet silloin tällöin käväisevät minulla. Aiheet vain tuppaavat siellä olemaan aika rankkoja, joten jotain saattaa jäädä minulta huomaamatta. Ja se on Merin pelastus;)

      Kai mun on se pakko mainita, ettei kukaan vain luule, etten osaa mitään kieliä, kun 'kaikki' nyt lukevat melkein vain englanniksi;) OIKEESTI THE WEEKEND ON HYVÄ! Minun olisi ehkä pitänyt olla pitkän saksan lukija... Puhun paljon englantia huonosti, mutta aina olen tullut ymmärretyksi. Ja edelleen unelmoin asumisesta jonkin aikaa Englannissa. R. ei innostu ajatukselle, joten ehkä teemme jonkun kompromissin. Elämä on kompromissejA ja epilogeja.

      Poista
    4. PS.

      "Epilogi on muutakin kuin vainajan arvioimista. Epilogi on menneisyyden valepukuun verhottu varoitus tulevasta."

      - John Irving -
      Garpin maailma

      Poista
    5. Oi. ♥

      Vielä yksitoista päivää aikaa opetella sitaatteja. :D Oikeasti ajattelin kyllä, että olisi kiva lukea joku vanhempi Irving uudestaan tässä vaiheessa...

      Kiitos vakuuttelusta. :) Minäkin luin saksaa koulussa viisi vuotta, mutta en ole ikinä yrittänyt lukea mitään kirjaa saksaksi. Ruotsin kanssa sama juttu, mutta joskus vielä aion rohkaistua yrittämään.

      Olen varmaan kymmenen kertaa tarkistanut, olisiko The Weekend ilmestynyt paikallisen kirjaston valikoimiin, mutta eipä näy edelleenkään. Huomasin kuitenkin juuri, että kirja löytyy Ylöjärven kirjastosta, jossa äitini on töissä! Nyt on kyllä pakko pyytää äitiä varaamaan se ja ottaa vihdoinkin selvää, mistä on kyse.

      Poista
    6. Juuri niin: Oi♥

      Tavatessani Tabermannin toista kertaa, vain vihjasiin yhteen hänen runoonsa ja hän sanoi aina tienneennsä, että se on minulle mieluisin. Nautimme Jyväskylän kirjamessuilla valkkarit ja sitten hän vielä koppasi minut syliin ja pussasi poskille kunnolla, ei mitään ilmaan suutelua. Olin täysin otettu...ja yhteydessä häneen, rentoon, lahjakkaaseen runoilijaan melkien loppuun asti.

      Koska sinulla tuntuu Irvingiä olevan englanniksi, niin tässä vielä muutama krijasta Until I find you:

      "Moni nainen tulee hulluksi siksi ettei pääse yli ensirakakudestaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?" (s. 561) Tässä pidän etenkin tuosta viimeisestä kysymyslauseesta, joka on niin Irvingiä.

      "Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi." (s. 760)

      "Mutta Michele Maher oli Jackille sekä vaarallisempi että unohtumattomampi, koska hän oli ollut vain mahdollinen (kursiivilla) suhde. Ja eivätkö ne ole niitä kaikkein tuhoisimpia?" (s. 716)

      Pitäisi lukea Kunnes löydän sinut blogiini myös.

      Luen matkoilla muutamaa aikakauslehteä (Spiegel ja yksi naisten lehti) saksaksi ja R. on niitä myös tuonut minulle työmatkoilta.

      Luojalle kiitos, että omistan tuon kirjan...Nyt lukemaan ja vinkkaa sitten minulle, kun olet kirjoittanut siitä jutun. Äidilläsi on unelmainen ammatti.

      Poista
  12. Harmi, ettei Minä olen monta vastannutkaan odotuksiasi :/
    Minä pidin siitä kovasti, mutta en kyllä huomannut toisteisuutta juuri lainkaan.

    Minulla on muuten vielä lukematta Kunnes löydän sinut, jota olet hehkuttanut paljon. En tiedä milloin sen pariin ehdin, mutta odotukset ovat korkealla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, ehkä vain odotin liikaa. Pidän kirjan paluusta juurilleen eli siihen irvingmäiseen hulvattomuuteen, mutta minusta rakenne oli löysä ja osin toisteinen. Kerran Irving itse Billyn suulla jopa toteaa, että 'tiedän, että tämäkin asiaa on jo kirjassa kerrottu, mutta...' Lainaus ei ole sanatarkka, sillä en ottanut sivunumeroa ylös. Mutta ei tämä silti ole huono kirja. Vertaan nyt Irvingiä vain Irvingiin.

      Kunnes löydän sinut on erikoinen kirja. En meinanut millään jaksaa sitä alussa, kun se oli sitä tatuointimaailmaa etc. ja kuin olisi ollut vähän tylsäkin. Kerrankin sisukkuus palkittiin ja kirjasta on tullut ihan suosikkini. Kannattaa lukea, sillä jotain siinä kirjassa tapahtuu myös Suomessa.

      Teen nyt kylmästi suvikirjalistaa eli jätän nyt suositukset suvelle. Huovuja pino MAKKARISSA kertoo minulle juuri nyt, mikä on marssijärejstys;)

      Poista
  13. Blogissani sinulle tunnustus, ole hyvä!

    VastaaPoista
  14. Minä odotan, että ehdin lukemaan lisää Irvingiä. Olen lukenut vasta Oman elämänsä sankarin, mutta rakastin sitä. Ehkä en kuitenkaan lue tätä seuraavaksi, vaan kokeilen vaikkapa sitä Garpin maailmaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, Oman elämänsä sankari onkin unohtumaton. Garpin maailma ja Leski vuoden verran ehkä myös;)

      Poista
  15. Täytyy silti lukea tämä, mutta se vaatii kesäloman tai muun pitemmän vapaan. Olen aina pitänyt Irwingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, ehdottomasti. Irving-fani vertaa herra kirjailijan uustuotantoa hänen aikaisempaansa ja etenkin omiin suosikkeihinsa. Minulla tämä ei pääse Irvingin kuumaan sarjaan, mutta se ei silti tarkoita, että kirja on huono. Etenkin tarina ja paluu juurille ilahduttavat Minä olen monta lukijaa.

      Poista
  16. Apua, minulta on mennyt kokonaan ohi tämän kirjan ilmestymisen ennakkotiedot! Mutta apu oli lähellä; kiitos Leena informaatiosta kera arviointien.
    Omistan kaikki Irvingin suomennokset ja pari englanninkielistäkin teosta. Ne ovat hurmaavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileija, ole hyvä´: Vielä ehtii;)

      Minäkin suurimman osan...

      Poista
  17. Tutustuin Irwingin tuotantoon vasta veljeni suositeltua hänen kirjojaan kymmenisen vuotta sitten. Ihastuin ja jäin kiinni Irwingin tarinoihin..

    Kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, minäkin vikittelin mieheni Irvingiä lukemaan ja nyt hän ei voisi olla ilman;)

      Ole hyvä ja kiitos!

      Poista
  18. Irving oli perjantaina Hesassa, mutta sen verran kiirettä on pitänyt, että painuin kotiin heti kun se oli mahdollista. Nuorena luin Garpin maailman, mutta nyt näyttää siltä, että pitäisi tutustua tähän kaveriin uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, niin, hesalaisia hemmotellaan. Minäkin piipahdan ke Hesassa, mutta silloin en voi enää tavata Irvingiä...Käyn tyttärellä vähän äiti-tytär-laatuaikaa viettämässä, kun olemme viimeksi nähneet jouluna.

      Garpin maailman tyyliä löytyy tästäkin kirjasta, mutta ei ihan niin hulvatonta.

      Poista
  19. Tämä kirja todellakin on jäänyt vaivaamaan mieltäni. Lainasit kirjan lievetekstiä´ ("Irving palaa rakastetun Garpin maailman teemoihin – vuosikymmeniä viisaampana.), joten aloitanpa minäkin siitä ryöpytyksen.

    Garpin maailman ja Minä olen monta välillä lähestyvät kumpikin seksuaalisia ja sukupuolisia ilmiöitä pelottomasti. Mikään ei ole näillä kirjoille vierasta tai kiellettyä, kaikki kukat saavat todellakin kukkia. Mutta tyylilajissa näidän kirjojen välillä on selkeä eroa. Garpin maailma ei julistanut, ei neuvonut lukijaa ajattelemaan tietyllä tavalla, ei syöttänyt ajatuksia. Garpin maailma tyytyi näyttämään maailman sellaisena kuin kirjan hahmot sen näkivät. Tästä syystä minä pidin paljon, paljon enemmän Garpin maailmasta.

    Luin muutaman muunkin blogikirjoituksen aiheesta ja ihmettelin, kuin kirjaa arvioitiin lähinnä rakenteen näkökulmasta. Sisällöstä harva puhui mitään. Sisällöllä tarkoitan kirjan tapahtumien arviointia. (Sinä nostit sentään esille Billyn tyhjiksi jäävät suhteet).

    Kirja meni minulta hampaita kiristellessä. Kirja ärsytti. Mietin, että oliko se niin ärsyttävä kuin olin lukevinani vain tulkitsinko sitä väärin. Minusta kun kirja seksuaalisilta ja sukupuolisilta teemoiltaan oli ohut ja asenteellinen.

    Mietitäänpä kirjan transsukupuolisia (joita kirjan kertoja itsepintaisesti haluaa kutsua transseksuaaleiksi). Oli Donna, Neiti Frost, Gee ja lopulta Kittridge. Nämä hahmot esiintyivät kirjassa aina niin kauan kuin heillä oli penis (penistä myös kuvailtiin ja käytettiin mielellään). Korjausleikkauksen jälkeen heistä jokainen häipyi, tuli merkityksettömäksi kirjalle ja sen juonelle. Miksi näin? Miksi transnaisten penis keräsi lukuisia mainintoja mutta heidän vaginansa, heidän naiseutensa täyttymys, ei yhtään?

    Kittridgen (oliko tämä sen painijan nimi) osa teoksessa vasta kummallinen olikin. Miksi myös hänestä piti "tehdä" transsukupuolinen? En ole saanut selkoa tästä juonenkäänteestä, mitä se palvelee teoksessa. Tai sen päähenkilön, Billyn, tarinassa. Billyn suurin rakkaus kun oli Kittridge.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuku, kiitos hienosta ja paneutuneesta kommentista. Tässä subjektiivinen vastaukseni:

      Irving on itse nyt haastatteluissa, etenkin vimeisimmässä jonka luin (mikä lehti lie ollut) kertonut, että haluaisi, että enää ei olisi kuin sairaus olla bi, homo tai transseksuaali eli ilmeisesti hän on todellakin halunnut tällä kirjalla vaikuttaa yleiseen mielipiteesen, siitä siis tuo julistus, jota ei ollut Garpin maailmassa.

      Se, miksi niin monet puuttuvat kirjan rakenteeseen ei ole minun vastattavissani, mutta minä paintoan sitä siksi, että hienokin tarina niin helposti kuin hukkuu näin isoon kirjaan ja hieman repaleiseen tarinaan. Siis minusta tuntui, että kaikki ei ollut niin helposti omaksuttavissa, kun kaikkea oli niin paljon. Heikkous ja vika on tietysti silloin minun.

      Minäkin olen miettinyt, että tulkitsinko jotain väärin vai jäikö minulta jotain ymmärtämättä, sillä kun mieheni luki tämän, hänelle kirja oli lähes täydellinen!

      Miten ihmeessä osasit tajuta tuon katoamisen penisten katoamisten yhteydessä...mieletöntä; Hyvä sinä! Minähän olisin tuohon tarttunut heti, jos olisin sen huomannut/tajunnut. Luen ehkä liikaa ja sitten osa jää tajuttavaksi vasta joskus myöhemmin toisella lukukerralla tms. Oijoi, olisin saanut tästä ison tarina. Taidan nyt laittaa arvioni loppuun, että 'lukekaa erityisesti Tiukun pitkä ja oivaltava kommentti',

      K. oli painija ja ilmeinen komistus, sitä en voi unohtaa;) Se olikin minulle kirjan kipukohta, jota en kehdannut kertoa, mutta mieheni sai kuulla siitä heti;)

      Tiedätkö, koko kirjassa minua kiinnostaa, kiehtoo, vaivaa eniten juuri Kittridge!

      Kiitos sinulle♥

      Poista