tiistai 28. joulukuuta 2010

IN MEMORIAM EVE

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!

- Katri Vala -

Minä, Reima, Olga, Roihuavat Soihdut, kaikki, jotka Even tunsivat, muistamme häntä rakkaudella ja kaivaten ja otamme osaa omaisten suruun.

25 kommenttia:

  1. Saavuin juuri kotiin joululomalta, kun tämä suruviesti saavutti minut blogisi kautta. Ihan sanattomaksi menin ts. mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä hienoa, lahjakasta ja aurinkoista kuvaa, jonka Evestä sain. Tänään tartun Rilkeen. Rauha Even muistolle.

    Ja halaus sinulle, Leena.

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, kirkkaimmat liekit sammuvat aina liian aikaisin.

    Rilkeä laitan myös Lumikarpaloon. Valan otin Even facen seinältä. Se on niin häntä♥

    Samoin.

    VastaaPoista
  3. Mikä surullinen uutinen olikaan täällä blogissasi. Eve oli niin todellinen,vaikken häntä ollut koskaan nähnytkään,ja kirjoitti minullekin kauniin meilin vuosi sitten.Niin surullista,Evellä olisi vielä ollut paljon annettavaa.

    VastaaPoista
  4. Jael, Eve oli niin Todellinen, koska hän oli Valonkantaja. Hänhän keksi nimen Roihuvat Soihdutkin ja se oli hyvin hilkulla, että olisimme tavanneet kaikki Even rakkaassa Berliinissä. Niin usein juuri he lähtevät aikasin, joilla olisi ollut niin paljon annettavaa. Tiedän, että Eve oli sinullekin kuin ystävä...

    VastaaPoista
  5. Voi, ei!

    Eve oli ihana ihminen ja tulen muistamaan hänet aina.

    Osanottoni myös sinulle, Leena.

    VastaaPoista
  6. Osanottoni Leena <3 Tällaisina hetkinä on niin kovin vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa..

    VastaaPoista
  7. Evekö lähti nyt - joulun aikaan.

    Ei tähän ole sanoja. Vain hiljaisia kyyneleitä.

    VastaaPoista
  8. Tuure, tiedän, että muistat Even aina, sillä Even kautta löysit Rilken runot...ja Even valoisuuden.

    Kiitos♥

    Susa, kiitos♥ Onko mitään sanottavaa...ei, vain veräjä narahtaa ja joku tulee hiljaa puutarhaan...Katso minkä käännöksen Eve on tehnyt Rilkeltä. se on nyt Lumikarpalossa.

    VastaaPoista
  9. Soolis, juuri niin...kyyneleitä ja muistoja.

    VastaaPoista
  10. Osanottoni Leena. Hyvän ystävän poismeno on murheellista, mutta onneksi saamme aina pitää ihanat muistot itsellämme. Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  11. Sanattomaksi menin minäkin, vaikka tätä pelkäsin. Tschüß Eve!

    VastaaPoista
  12. Absolutely White, osanotto meille kaikille♥ Eveä löytyy blogistani varsin paljon...

    Aila, elämä on.

    Allu, just niin. Mennään kerran Even muistolle yhdessä Berliinin!

    VastaaPoista
  13. Voi miten surullinen uutinen.
    Osanottoni omaisten suruun. Osanottoni myös sinulle Leena. Halaus

    VastaaPoista
  14. Susanne, omaiset ennen muuta, mutta menetyksen määrä ei ole mitattavissa, sillä Eve oli niitä ihmisä, joilla on omasia ja 'omaisia'. Suru ja halaus meille kaikille! Kiitos, Susanne♥

    VastaaPoista
  15. En osaa sanoa mitään..
    silti olen tässä..

    VastaaPoista
  16. Hanne, tiedän. Kukaan ei voi, ei osaa, silti...jossain syttyi juuri kirkkain tähti.

    VastaaPoista
  17. Voi, hän on siis mennyt edellä, vasta nyt täältä blogistasi huomasin.
    Haluan osallistua suruusi, Leena.

    VastaaPoista
  18. Unelma, kiitos♥

    Uskon, että kaikki jaamme tämän surun. Hän lähti edeltä...

    VastaaPoista
  19. Vain muutama päivä sitten kysyin Leenalta, että mitä Evelle mahtaa kuulua..ja nyt sen tiedämme.. Lohdutonta, ennenaikaista..

    VastaaPoista
  20. Nette, niin...Minun piti kirjoittaa muistokirjoitus, mutta Eve todellistuu parhaiten runoillaan. Uuden vuoden runokin on Rilkeä ja Even kääntämä. Eve aloitti meilinsä minulle aina: Leena-Honey...ja minä hänelle: Eve-Unikko..

    VastaaPoista
  21. Onneksi on myös iankaikkinen elämä. Siellä eletään ikuisesti. Siellä tapaamme läheiset ja ystävät. Kaikki aikanaan.

    VastaaPoista
  22. Miranda, niinpä. Siinä toivossa eteenpäin.

    VastaaPoista
  23. Vaikuttavan persoonan, ystävän poismeno jättää varmasti suuren aukon ja tyhjyyden. On ollut mielenkiintoisaa seurata yhteistä ystävyyttänne. Sait lahjakkaalta taiteilijasielulta varmaan paljon. Uskon myös hänen saaneen sinulta paljon; valoasi, rohkeuttasi, iloasi ja aitoa arvostusta. Minusta se on arvokasta, kuinka toimimme toinen toisillemme tukena (ei säälistä)olemalla välittävinä lähimmäisinä. Olit Leena sitä hienosti Eve-ystävällesi.
    Uskon, että ihminen, kuten Eve, joka kokee syvää rakkautta/ystävyyttä ihmisiin ja elämään omaa myös tarvittavaa pelottomuutta kuoleman kohtaamisessa. Se on lohduttava ajatus.

    VastaaPoista
  24. Rita, en itse haluaisi sääliä, joten en sitä tarjoa ystävällekään.

    Even pelottomuus kuolemaan oli aihe, jonka hän käsitteli minulle puhelimessa heti selväksi. Se oli kuin tarjotut pitkospuut, sillä minulla oli/on sama asenne ja sen jälkeen oli helppo puhua kaikesta.

    Eve oli todellakin monilahjakkuus ja häntä oli kiintoisa tavata myös täällä meillä, sillä sitä naurua ja niitä tarinoita emme unohda koskaan. Olgakin sai kunnian olla maailman kissamaisin koira;-) Olgalla oli silloin vielä hyvä kuulo ja heti kun Eve alkoi kehua, Olga alkoi nuolla tassujaan kuin kissa ja hyrisi kuin leijona!

    VastaaPoista