sunnuntai 26. syyskuuta 2010

OI TYTTI, SINÄ ONNELLINEN NAINEN!

Luin aamulla Helsingin Sanomia ja silmiini osui Mielipidesivulta Martti Ryhäsen teksti Vahva mies ei pelkää fiksua, koulutettua naista. Teksti nappasi minuun jotenkin kovasti ja sen lisäksi mielipiteen alla oleva toimittaja Johanna Tikkasen haastettelu Ryhäsestä. Tässä teille parhaat palat ja sitten vähän muutakin, sillä tietenkin minä soitin Martille;-)

Osa Martin mielipiteestä tämän päivän Hesarista:

Elämme rakkaudesta, kirjoitti Sara Salomaa (HS Mielipide 22.9.). Näin on vahvistaa vanha veteraani monipuolisen elämänkokemuksen perusteella. Sinkkunaisten huomattavan suuri osuus ja heidän mieskumppaniensa löytämisen ongelmat ovat haastavia kysymyksiä. Miksi hyvin koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen on vaikea löytää mieskumppania?

Merkittävä syy löytyy yliopistosta. Opiskelijoista yli 60 prosenttia sanotaan olevan naisia. Jos nainen tavoittelee opinnoilta samantasoista miestä, viidesosa jää sinkuiksi.

Lisäksi miesten alkukantainen ellei peräti geneettinen perimä etsii naista, joka kävelisi muutaman askeleen miehen perässä. Kuten Ryysyrannan Jooseppi muinoin valisti Rosinaansa, että 'kirkolla et sitten tule minun rinnalleni kävelemään.'

Uskonto on määrittänyt ja määrittää edelleen: Mies on perheen pää. Menneen ajan viisaat naiset valistivat tyttäriään, että 'pyri olemaan suhteessa mieheen vähän häntä tyhmempi, niin hyvin menee.'  Pitkän ja monipuolisen elämänkokemuksen perusteella rohkenen sanoa, että tuo toimii edelleen tietoisesti tai tiedostamatta suomalaisessa seuraelämässä.

Toistuvasti koulutetut, fiksut naiset kertovat, että jos naiselta baaritiskin miesseurassa lipsahtaa, että on lisensiaatti, tohtori, tutkija, johtaja tai vastaava, niin ei aikaakaan, kun hän istuskelee yksin. Mutta jos kertoo tekevänsä sekalaisia toimistotöitä tai hoitajan hommia, kotiinsaattajia ilmaantuu.

Tässä miesten asenteessa on vielä se puoli, josta ei juuri puhuta: itsetnto, joka on monen suomalaisen miehen akilleenkantapää. Mikä on miehen asema työyhteisössä tai kaveriporukassa? Onko se vahva, heikko vai siltä väliltä? Jos miehen itsetunto on terve, vahva, ei hän pelkää itseään fiksumpaa naista. Päinvastoin, tuotapa ei tarvitse hävetä, ja lapsistakin tulee varmaan fiksuja.

Tämä Martin juttu jatkuu koskettaen seuraavaksi sitä osa-aluetta, jossa väkivalta voi astua peliin miehen heikon itsetunnon takia. Minä en sitä tänään käsittele, vaan menkääpä ja ostakaa nyt oma sunnuntaihesari, että saatte lukea koko jutun sekä Martin haastattelun, sillä jotenkin aurinko alkoi paistaa kirkkaammin ja syksyn kultainen ruskakin on nyt kultaisempaa kuin ennen tämän jutun lukemista.

Vaan Marttiapa en päästä vielä hyppysistäni, sillä kerronpa teille, mitä mies puuhasi aamulla, kun hänelle soitin: Hän teki vaimolleen kakkua! Ja tämän lisäksi Martti on mies, joka on pitkän avioliiton aikana tuonut vaimolleen kukkia jokaikinen sunnuntai! Tänään on Martin onnellisen vaimon Tytin syntymäpäivä ja valitsin tarkoituksella vaaatimattoman, mutta kauniin hansaruusun onnittelukukaksi. Tämä syyskuun hansa ojentuu nyt Tytille ja toivottaa: Lumoavaa syntymäpäivää, Tytti!


Martti ojensi tänään vaimolleen riidenliekoja ja perustelee valintaansa näin: "Riidenliekojen itiöpölyä käytettiin ennen ruudin valmistukseen, sillä se on helposti syttyvää."

Siis Martti taitaa olla myös huumorimiehiä;-)

Sen verran laitan omaa pökköä pesään, että muistatte varmaankin ne kuvat, joissa seison Olavinlinnan edessä. Toisessa olen uhmakkaana kuin Kleopatra ja toisessa pääni on mukanöyrästi alaspäin ja näytän kiltiltä Elovenatytöltä. Tein sokkotestin koulutetuilla miehillä, joilla hyvä itsetunto ja kysyin, 'kumpi kuva on parempi?'. No, kaikki miehet pitivät siitä nöyrästä Leenasta, ei kukaan siitä 'The winner takes it all -naisesta'. Minä muuten arvasin tuloksen etkäteen, eikä se ollut yhtään vaikeaa - edes.

Tytti ja Martti ovat niin ihastuttava ja monipuolinen pariskunta, että haluan antaa heille yhteisesti vielä yhden kukan, sillä he ovat myös puutarhaihmisiä ja huom!: Martti kirjoittaa runoja....joten: Tytti ja Martti, toivotan teille ihanaa tätä kaunista syyskuun päivää sekä rakkautta, intohimoa ja huumoria tulevillekin päiville♥

6 kommenttia:

  1. Silloin tällöin vierailen blogissasi, lukemassa ja hakemassa kiinnostavia kirja- ja lukuvinkkejä. Kiitos niistä Leena! Nyt vasta ekakerran laitan viestiä visiiteistäni :)

    Sunulla kivoja kirjoituksia, Mäntylän Ailan kautta olen sivuillesi löytänyt.

    Saman Martti Ryhäsen kirjoituksen luin...kiintoisaa...

    VastaaPoista
  2. Vaahtera-Maria, kiva että innostuit kommentoimaan! Teen laidasta laitaan, sillä lukijahaitarini on laaja monellakin tavalla mitaten.

    Ailahan on ruojen kirjoittaja, mikäli olen ymmärtänyt ja sitä on tämä Marttikin.

    Eikö ollutkin kiintoisaa ja niin ihanaa! Heillä on todella pitkä aviolitto, joten on siinä ollut kukkaa montaa ja muutakin kivaa. Ja vielä saa Martti miettiä, missä ensi sunnuntaina vaimonsa yllättää...

    Taitaa olla Esa Saarinen olla ottanut Martilta oppia!

    VastaaPoista
  3. Niin varmaan, Martilla se vasta oikea kuningattarensa ihailu ja kunnioitus ;) Saisi varmaan salit täyteen kuulijoita, jos lähtisi kiertueelle...

    VastaaPoista
  4. Vaahtera-Maria, näitä Martteja kaikki kuningattaret kaipaavat. Kiersihän Tabermannkin puhumassa rakakuden sanomasta ja eikös Saarinenkin tee samaa. Tai ainakin kovasti kirjoittelee ja on esillä.

    VastaaPoista
  5. Minuakin tämä kirjoitus liikutti jotenkin kovasti... Hauska, että olit sen poiminut postaukseksi :)

    VastaaPoista
  6. Valkoinen kirahvi, uskonpa, että liikutti tosi monia. Helsingin Sanomien 'tytötkin' olivat aivan myytyjä, kun Martti kävi heillä kahvilla ja haastattelussa. Tässä on nyt haastetta monelle suomalaiselle miehelle ja ikään katsomatta.

    VastaaPoista