maanantai 7. joulukuuta 2009

KOIRAN UUSI KOTILÄÄÄKÄRI

Koiruuksien ystävät toivovat jouluna lahjaksi Sari Haikan Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus 2009) kirjaa. Jokainen koiraperheellinen tietää, että ihmisen parhaimmalle ystävälle voi tapahtua ihan mitä vain ja hänen sairautensa ovat verrannollisia emäntänsä/isäntänsä vastaaviin. Vaan monet hoidot eivät!


Jos kirjastossasi on parikymmentä vuotta vanha koiran terveyttä käsittelevä tietoteos, sen käyttöarvo on pudonnut rajusti, sillä myös lemmikkiemme niin sairauksien hoito kuin terveyden ylläpito on kehittynyt rajusti. Moni vanhan kansa viisaus koiran hoidosta pitää kompostoida ja ottaa uudet opit esiin.

Varmaan koiran terveyden ylläpidosta löytyy asioita, joita omat vanhempamme eivät olisi voineet edes kuvitella ja niitä ovat esim. kielto syöttää koiralle suklaata ja kehotus pestä koiran hampaat ihan pennusta että koira tottuu harjaamiseen. Myrkytykset olivatkin minulle ensimmäinen asia, jonka tästä tuhdista tietokirjasta luin. Toki nyt on kokemusta kertynyt, kun olen kolmekymmentä vuotta elänyt koirien kanssa, mutta uusi oppi ei ojaan kaada. Kaiken tiedon olisin tarvinnut silloin, kun nyt 11-vuotias Olgamme oli ihan pentu ja joi vettä tien toisella puolella kasvavan jättiputken lehdeltä aamuaviisin hakureissulla. Tuo kasvihan, jonka virallista nimeä en koskaan muista, on Suomessa kielletty, mutta se leviää kuin flunssa ja olo tuntuu ihan voimattomalta, kun niitä aina näkee siellä täällä. Siperian perua ovat ja yhtä tappavat kuin Siperian talvi. Olga selvisi, mutta eläinlääkärin mukaan ei olisi voinut selvitä, koska oli ihan vauva vasta. Siis jälleen ihme! Ihme oli niin suuri, että Olga pääsi siitä oikein maakuntalehden sivuille. Apu oli lääkehiilen hienontaminen, liuottaminen kädenlämpöiseen veteen ja sitä lääkeruiskulla koiran suuhun niin kauan, että kauheat oireet katosivat. Mihinkään ei ollut yöllä mahdollista eikä olisi ollut aikaakaan  lähteä. Eläinlääkärimme antoi ohjeita puhelimessa, mutta kaikilla ei ole lääkäriä, joka suostuu yöllä istumaan valveilla ja neuvomaan. Opettele itse niin paljon kuin voit koirasi hoidosta!

Nyt kun joulu lähestyy, muistakaa pitää joulukukat kaukana koirasta, sillä ainakin pentu voi narskuttaa ihan mitä vain. Ja jotkut isotkin koirat. Kaikki tietävät joulutähden myrkylliseksi, mutta Sari kertoo kirjassa, että myös syklaami on sitä. Myrkyllisten lista on pitkä alkaen tummasta suklaasta (ja sisältäen myös maitosuklaan) ja ottaen mukaan parasetamolin (esim. Panadol), alkoholin, suolan, viinirypäleet, sipulit ja päätyen rupikonniin!

Koiran uusi kotilääkäri on täydellinen tietoteos koiran sairauksista, vammoista ja niiden ehkäisystä. Pienet tietoruudut sisältävät tiivistettyä viisautta, joka kohtaa tajunnan heti. Sisällysluettelo on kirjan alussa ja hyvin selkeä, joten paniikkitilanteessakin avun pitäisi löytyä nopeasti. Ja vaikka eläinlääkärille pitäisikin lähteä, niin kohdalleen osunut ensiapu on kullanarvoinen asia.


Minä olin kirjasta hieman ’ylimyyty’, sillä kirjan ’mannekiini’ on novascotiannoutaja eli kustatantajalla on ’silmää’ ja sydäntä koirille. Kiltisti punaturkki antaa asettaa kääreitä ja jopa puremisenestosidettä suunsa ympärille, mutta takuulla koiran omistaja on antanut kuvauksen jälkeen terveellisen, mutta herkullisen palkinnon.

Kirja muuten opastaa myös tunnistamaan, milloin koira on sairas. Moni koiranomistaja on valittanut, kun koira ei osaa puhua. Toki koira puhuu, mutta kieli on koiraa ja sitä Sari kirjassa opettaa.


Tuosta hampaiden pesusta sen verran, että kirjassa neuvotaan tietty ne pesemään, mutta sen lisäksi koiralle pitää antaa kovaa purtavaa, kuten esim. hammaspuruluita. Ellei koira pure kovaa, saatetaan monelta pieneltä rodulta joutua poistamaan hampaat jo hyvin nuorina. Me olemme aina kuivattaneet pieniä ruisleivän palasia, joita annamme illalla viimeiseksi. Olgalla on lonkat ’sökönä’, kohtutulehdus on ollut ja kohtu on poistettu ja myös anaalirauhaset on leikattu, mutta sydän pelittää ja hampaat ovat puhtaat kuin pentukoiralla.


Ja nyt minä annan kullanarvoisen neuvon tai kaksi, miten koiralle on helppo antaa lääkepilleri ilman pakkoantamista. Osta mortteli! Murskaa pilleri morttelissa ja sekoita se johonkin, mitä koira ei voi vastustaa. Australiasta on kuulunut kokeneen koiran kasvattajan neuvo: kieräytä pieni pilleri voissa ja anna sitten. Sama toimii niinkin, että tuon murskatun jauheen voi pyyhkiä tipalla kultarypsilevitettä tms. ja antaa sitten. Tällä neuvolla ei ole kipeäkään koira ollut ottamatta lääkettään.

Sarin kirjassa esitellään myös koiran uusia hoitomuotoja kuten akupunktiota ja fysioterapiaa. Ja heti alussa Sari toteaa, että ihminen on manipuloinut siitosvalinnoillaan alkuperäistä kesykoiraa monipuolisesti ja tästä aiheutuva äärimmäisominaisuuksien tavoittelu on tuonut muassaan lukuisia uusia sairauksia. Hän toteaa myös tärkeä asian:

Jotta oppisi näkemään, milloin oma lemmikki on sairas, on ensin tiedettävä, miltä se näyttää ja miten se käyttäytyy terveenä.


Koiran uusi kotilääkäri on jokaisen koiraihmisen toivelahja ja hyödyllinen sellainen. Minun mielestäni: välttämätön!

4 kommenttia:

  1. Ompa hyvän tuntuinen opus, varmaan jokaisen koiraomistajan kannattaisi lukaista. Mieleeni tuli että koira voi saada reaktion esim. joulutähdestä vaikka ei sitä edes söisi. Jotkut heistäkin ovat herkempiä kun toiset. Olen kyllä mainostanut tuota fortiflexiä tutuille koiraimeisille, hieno löytö. Olgahan rakastaa talvea ja lunta, onnellisia koiranpäiviä lumikoiruudelle!

    VastaaPoista
  2. Tämä on täydellinen teos. Mistä sitä voi tietää,että syklaami on myrkyllinen tai sipulikin voi aíheuttaa koirassa myrkytysoireita.

    Olga piristyy puuterilumesta kuten emäntässäkin!

    Olga kiittää ja lupaa jaksaa vielä. Joka aamu on JUOSSUT tuon Tasun takaisen polun...

    VastaaPoista
  3. Loistava kirja, jonka tekemisessä oli kiva olla mukana! Saanen kuitenkin huomauttaa, että tämä kyseinen novascotiannoutaja, Milja, ei ole Sarin oma koira ;) T. Miljan omistaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini, kiva kuulla. Saat huomauttaa ja virhe on nyt korjattu: Kiitos!

      Meidän novascotiannoutajamme Olga eli paria kuukautta vaille 15 vuotiaaksi. Suuriruhtinatar lähti ykkössohvallamme, josta jalat oli ollut poissa jo monta vuotta lonkan nivelrikon takia. Saimme monia hyviä vuosia lisää kun käytimme tulehduskipulääkettä sekä erästä luontaistuotetta (Fortiflex), josta tosin sain vinkin Helsingistä eräältä kustannusherralta. Kun ti tein tätä juttua, en tiennyt, että Olga lähtee pe iltana klo 18 jälkeen: http://leenalumi.blogspot.fi/2013/01/viikonloppuun-sinisin-savyin.html

      Parhaalla ystävälläni on nyt toinen nova eli ihan pentu. Hän on tulossa sitä esittelemään. Emme voi vielä, emme vielä, sillä nyt ovat alkaneet reissuvuodet ja on väärin sekä koiraa että itseä kohtaan olla silloin tällöin kuukausi pois sen luota. Ovi on kuitenkin raollaan uudelle koiruudelle...

      Mukavaa jatkoa sinulle Sini kera Miljan!

      Poista